keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Kompetenssi

Lueskelin tänään Helsingin Sanomista (29.7.09/ A10) juttuaVihtijärven kyläkoulun peruskorjauksen vaiheista. Koulun edellisessä remontissa oli ryssitty niin kuin suomalainen vain osaa, ja osa rakenteista oli päässyt ”yllättäen” lahoamaan. Pienen koulun tulevaisuus oli vaakalaudalla.

Kunnan arvio peruskorjauksesta oli lähes 800 000 euroa. Summa todettiin liian korkeaksi, joten rakennus päätettiin myydä Vihtijärven kyläyhdistykselle. Heidän teettämä kustannusarvio päätyi 350 000 euroon. Nyt, kun remontista on valmiina suurin osa, on korjaus maksanut 260 000.

Silmiinpistävintä jutussa on kunnan teettämän kustannusarvion ero todellisiin kustannuksiin. Miten arvio on pyydetty? Kuka sen on pyytänyt? Millä tiedolla ja osaamisella tarjouspyynnöt on laadittu? Miten joku tai jotkut voivat tehdä päättävissä elimissä tällaisia virhearviointeja? Ja jos kustannusarviot onnistuvat yhtä hyvin kuin Korkeasaaren apinoilla, niin kuinka pahasti pitää vielä mokailla ennen kuin joku siihen puuttuu?

Surkuhupaisaa on, että kuntien ja kaupunkien johdossa asioista päättävät todennäköisesti poliittisin perustein valitut henkilöt. Heidän todellisella kyvykkyydellä ei ole niin väliä. Usein tuntuukin, että viisaudella voi tulla rajat vastaan, mutta tyhmyys on rajatonta.

Ja niin kuin tässä ei olisi tarpeeksi, saman Hesarin välissä oli Tiimarin mainosläpyskä, jossa Heidi Klumin ja Stella McCartneyn mainostettiin suunnitelleen jonkun koulutarvikemalliston. ”…malliston tuotteissa yhdistyy raikkaalla tavalla eettisyys ja huippudesign.” Antakaa minun kaikki kestää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti