keskiviikko 5. elokuuta 2009

Muotoilu kriisissä

Mitä muotoilulle on oikein tapahtumassa? Muotoilijoita koulutetaan ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Myös koulutuksen taso on todennäköisesti parempaa kuin ennen. Vai onko?

Joskus menneisyydessä muotoilulla oli yleviä päämääriä: Muotoilussa käytettäviä prosesseja voitaisiin hyödyntää ihmisten elinolojen parantamiseen. Kehiteltiin mm. aavikoitumista estäviä keinoja ja tehokkaita vedenkantotapoja. Oli myös ajatus yksinkertaisemmista tuotteista, joiden elinkaari olisi pitkä ja materiaalit ekologisia. Uskottiin käytettävyyden parantavan turvallisuutta ja lisäävän toiminnan tehokkuutta. Nyt nämä kuulostavat rintsikoita polttavien hippien naiveilta utopioilta, jotka eivät koskaan tule toteutumaan. Ainakaan jos nykyinen meno jatkuu myös tulevaisuudessa.

Mitkä asiat sitten edustavat tämän hetken muotoilua? Eli ne, joita kohtaamme mediassa ja päivittäisessä toiminnassamme. Mieleen tulee metsässä soittavan orkesterin teatteripuvustus, Ristomattiratian tekstillä koristellut kumisaappaat ja lähes käyttökelvoton matkakortin lukijalaite. Designlehdet taas pursuavat mitä mielikuvituksellisimpia valaisimia, tuoleja ja keittiövempeleitä. Myös kaikenlaisen muovikrääsän askartelu Punavuoressa myytäviksi koruiksi käsitetään todelliseksi innovatiivisuudeksi ja designiksi.

Kaiken kaikkiaan muotoilu tuntuu tällä hetkellä olevan asioiden kaunistelua ja erilaistamista. Toiminnallisuus tai tarpeellisuus ovat toissijaisia asioita, kun muotoilijat suoltavat toinen toistaan absurdimpia valaisinideoitaan jo repeämäisillään oleville markkinoille.

Kuka tänä päivänä viitsii keskittyä toiminnallisuuden, käytettävyyden tai ekologisemman valmistusprosessin miettimiseen? Tai kuka pystyy myöntämään, että tavaroita tuotetaan jo nyt liikaa kestämättömin menetelmin maksimaalista voittoa tavoitellen? Houkutus aina vaan uuden ja hauskan esineen suunnitteluun on kova, ja tarjouksen saatuaan siitä on vaikea kieltäytyä.

Muotoilun todellinen tehtävä uhkaa jäädä taka-alalle, kun keskitytään pelkkään esineiden stailaukseen. Uhkana on, että muotoilulla ei nähdä enää roolia merkittävämpien ongelmien ratkaisijana. Tästä on vaikea syyttää talouden taantumaa, George Bushia tai sateista kesää. Asioiden kulkuun voivat vaikuttaa vain muotoilijat itse vaikkapa tuomalla voimakkaammin esiin muotoilun mahdollisuuksia erityyppisten ongelmien ratkaisemisessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti