Lasipalatsi Design Markets

Helsinki haluaa olla nyt todella design. Ja miksei haluaisi, sillä kilpaileehan se vuoden 2012 design-pääkaupungin tittelistä verissä päin Eindhovenin kanssa. Ja hienoahan Helsingin voitto toki olisi. Se lisäisi aiheeseen liittyvää kansainvälistä vuorovaikutusta sekä Suomen tunnettuutta entisestään.

Design onkin ollut viimepäivinä kaupungissa ahkerasti esillä, sillä Korjaamolle järjestettiin vastikään designtori ja 5.-8.8. Lasipalatsin aukiolla on Lasipalatsi Design Markets. Tapahtumat on nimetty hyvää itseluottamusta osoittaen design-tapahtumiksi. Jossain muualla niitä olisi kutsuttu käsityömyyjäisiksi.

Eeva Värtö kaipaili HS:n Nyt-liitteessä (31/2009, s.21) näkevänsä Lasipalatsilla jotain tosi uniikkia ja persoonallista. Itse kävin katsastamassa sekä Korjaamon tapahtuman että Lasipalatsin Design Marketin. Uniikkia ja persoonallista molemmissa paikoissa oli tarjolla, mutta havaitsin saman, mistä Värtökin kirjoitti; kaulaan ripustettavien muoviesineiden lisäksi tarjolla ei juuri paljon muuta ollutkaan. Kuinka kekseliästä tai mielenkiintoista tämä nyt sitten enää on? Ainakin La Roux:n Elly Jackson on käynyt Bulletproof-videota varten hankkimassa rekvisiitan Design Marketin kaltaisesta paikasta.

Suurin osa Lasipalatsilla myytävistä tuotteista oli itse kotona käsin askerreltua. Osa tuotteista oli toki hauskoja, mutta onko niissä ainesta sen enempään? Jälleenmyyjät yleensä haluavat laajempia kokonaisuuksia. Ja taatakseen jatkuvuuden, on kyettävä uusiutumaan ja kehittämään toimintaansa yhtä ideaa pidemmälle. Tällaiseen pystyviä tekijöitä oli valitettavan vähän. Eikä pienenkään yrityksen tulevaisuutta voi pelkkien torimyyjäisten varaan rakentaa.

Toivon, että suomalainen design ei olisi ihan tässä, vaan löytyisi kunnianhimoisempaa ja ammattimaisempaa otetta. Yrityksiä, joissa niin design, valmistus kuin markkinointikin olisi otettu huomioon. Design on hivenen taiteellisesta luonteestaan huolimatta kuitenkin kaupallista toimintaa, ja tuotteiden myynti mahdollistaa uusien suunnittelun.

Kaikesta huolimatta Design Marketilta löytyi muutama mielenkiintoinen yritys: Todella hienoja päähineitä valmistava Lessons, pipoja, paitoja ja kasseja tuottava SuperYellow sekä laukku- ja asustevalmistaja Lumi. Ihmettelen kuitenkin luksusbrändiksi pyrkivän Lumin osallistumista tämänkaltaisiin myyjäisiin. Se kun on omiaan romuttamaan luksuksen mielikuvaa.

Muotoilu kriisissä

Mitä muotoilulle on oikein tapahtumassa? Muotoilijoita koulutetaan ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Myös koulutuksen taso on todennäköisesti parempaa kuin ennen. Vai onko?

Joskus menneisyydessä muotoilulla oli yleviä päämääriä: Muotoilussa käytettäviä prosesseja voitaisiin hyödyntää ihmisten elinolojen parantamiseen. Kehiteltiin mm. aavikoitumista estäviä keinoja ja tehokkaita vedenkantotapoja. Oli myös ajatus yksinkertaisemmista tuotteista, joiden elinkaari olisi pitkä ja materiaalit ekologisia. Uskottiin käytettävyyden parantavan turvallisuutta ja lisäävän toiminnan tehokkuutta. Nyt nämä kuulostavat rintsikoita polttavien hippien naiveilta utopioilta, jotka eivät koskaan tule toteutumaan. Ainakaan jos nykyinen meno jatkuu myös tulevaisuudessa.

Mitkä asiat sitten edustavat tämän hetken muotoilua? Eli ne, joita kohtaamme mediassa ja päivittäisessä toiminnassamme. Mieleen tulee metsässä soittavan orkesterin teatteripuvustus, Ristomattiratian tekstillä koristellut kumisaappaat ja lähes käyttökelvoton matkakortin lukijalaite. Designlehdet taas pursuavat mitä mielikuvituksellisimpia valaisimia, tuoleja ja keittiövempeleitä. Myös kaikenlaisen muovikrääsän askartelu Punavuoressa myytäviksi koruiksi käsitetään todelliseksi innovatiivisuudeksi ja designiksi.

Kaiken kaikkiaan muotoilu tuntuu tällä hetkellä olevan asioiden kaunistelua ja erilaistamista. Toiminnallisuus tai tarpeellisuus ovat toissijaisia asioita, kun muotoilijat suoltavat toinen toistaan absurdimpia valaisinideoitaan jo repeämäisillään oleville markkinoille.

Kuka tänä päivänä viitsii keskittyä toiminnallisuuden, käytettävyyden tai ekologisemman valmistusprosessin miettimiseen? Tai kuka pystyy myöntämään, että tavaroita tuotetaan jo nyt liikaa kestämättömin menetelmin maksimaalista voittoa tavoitellen? Houkutus aina vaan uuden ja hauskan esineen suunnitteluun on kova, ja tarjouksen saatuaan siitä on vaikea kieltäytyä.

Muotoilun todellinen tehtävä uhkaa jäädä taka-alalle, kun keskitytään pelkkään esineiden stailaukseen. Uhkana on, että muotoilulla ei nähdä enää roolia merkittävämpien ongelmien ratkaisijana. Tästä on vaikea syyttää talouden taantumaa, George Bushia tai sateista kesää. Asioiden kulkuun voivat vaikuttaa vain muotoilijat itse vaikkapa tuomalla voimakkaammin esiin muotoilun mahdollisuuksia erityyppisten ongelmien ratkaisemisessa.