Joskus kauan aikaa sitten vieraillessani junalla Helsingissä muistan ihastelleeni ikkunasta näkyviä lukuisia graffiteja. Täällä Helsingissä niitä tuntuu olevan ehdottomasti eniten Suomessa. Siksi voisikin olettaa, että myös kyseinen taidemuoto kehittyisi täällä. Nyt, useamman vuoden täällä asuttuani olen alkanut todella epäillä tuota kehittymistä.
Pelkästään graffiteilla, tarroilla sekä stencileilla olisi kaikki mahdollisuudet olla oivaltavia, kontekstiin sopivia sekä valittua ilmiötä kommentoivaa. Helsingin ”katutaiteesta” kaikki tämä näyttää puuttuvan täydellisesti.
Graffiteista osa on toki laadukkaasti toteutettu, mutta silti ne toistavat itseään yhä uudelleen: Värikkäitä katsojalle merkityksettömiä 3d-kirjaimin toteutettuja sanoja. Tarrat taas pääosin julistavat sitä, että mun kaveri soittaa bändissä.
Jos graphwriterit ovat aidosti sitä mieltä että he tekevät taidetta, niin odottaisin heiltä vähän enemmän. Takavuosien taidemaalarit ovat olleet todellisia radikaaleja ja taiteen uudistajia. Esimerkiksi impressionismi, kubismi tai surrealismi on syntyessään ravisuttanut rajusti taidemaailmaa. Myös nykytaide onnistuu kritisoimaan, kommentoimaan ja olemaan innovatiivista. Kaiken kaikkiaan taide on aina osoittanut kykynsä uudistua ja kehittyä. Mielestäni myös graffitimaalareiden olisi korkea aika ryhdistäytyä ja esitellä jotain ennennäkemätöntä.
Nykyiset rautakaupasta saatavat liimat, silikonit, karhuntarrat ja muut kiinnittimet antasivat loistavan mahdollisuuden yhdistää perinteisempään graffitiin lähes mitä tahansa kolmiulotteisia objekteja. Lisäksi leditekniikka on kehittynyt ja halventunut niin, että niitäkin voi rakennella kuka tahansa. Ja miten olisi koukeroisten ja lukukelvottomien kirjainten sijasta pikseligrafiikka tai teippaamalla tehdyt tekstit? Entä kotiprintterin mahdollisuudet? Laudankappaleet ja muu purkujäte? Tekstiilit? Kyltit? Tapetit? Kierrätyskeskuksen materiaalit? Installaatio, joka säilyy vain hetken mutta on huolella toteutettu?
Tämänhetkinen käsitykseni on, että Suomessa graffiteja maalaavat ja tarroja liimaavat pääasiassa adrenaliinikicksejä etsivät teinit, joita ei voisi vähempää kiinnostaa ”taidemuodon” kehittäminen. Ehdotan, että sakkorangaistuksen sijasta maalarit pakotettaisiin opastetulle kierrokselle Kiasmaan, Ateneumiin ja EMMA:an. Sen lisäksi rangaistukseen voisi kuulua taidehistorian luento sekä tutustuminen Wooster Collective-sivustoon. Nuorien ajaminen elinikäiseen velkakierteeseen ei auta ketään, mutta ”uudelleenkoulutus” voisi auttaa kotimaisen katutaiteen kehittymisessä.
Tekstit
