Sattuneesta syystä on tullut viimeaikoina tutustuttua mitä moninaisempiin lapsille, tai lähinnä vauvoille, tarkoitettuihin tavaroihin. Olen kyllä aiemminkin ollut tietoinen, että vauva- ja lastentarvikebisneksessä liikkuu paljon rahaa ja monet haluavat tästä osansa. Lapsille suunnatuissa tuotteissa onkin loputtomasti tarjontaa 5 eurosentin muovikikkareista high-end –designtuotteisiin.
Pari päivää sitten käsiini sattui tunnetun lastentarvikevalmistaja Fisher-Pricen kuvasto. Sitä selatessani saatoin vain ihmetellä suunnittelijoiden lähes avantgardistista lähestymistapaa lasten tarpeiden tyydyttämiseen.
Kyseisen kuvaston tuotteissa ei säästellä muovin eikä värien määrässä. Näissä tuotteissa vauva saa takuuvarmasti sellaisen visuaalisen ärsykkeiden tulvan, että ihmettelen jos pienet aivot eivät moisesta poksahda.
Mutta jos on väriä, niin on ominaisuuksiakin. Ehdottomasti absurdein pitkään aikaan näkemäni tuote oli Royal Stepstool Potty-niminen potta: ”Istuutuessaan potalle toimittaessaan asiansa lapsi saa palkinnoksi jonkin kolmesta musiikinpätkästä. Potta on muotoiltu muistuttamaan valtaistuinta.” Olen mykistynyt.
Selvästi Fisher Pricella ajatellaan lapsien omaavan jonkinasteisen aivovaurion, jonka vuoksi he innostuvat kaikesta tästä käsittämättömyydestä. Vai kertovatko tuotteet enemmän niiden suunnittelijoista? Vai mahdollisesti niitä ostavista vanhemmista, jotka ajattelevat että meidän piltistä ei tule yhteiskuntakelpoista ilman fanfaareja soittavaa pottaa.
Mielestäni potan idea on loistava, konteksti vain on hieman pielessä. Itse sijoittaisin fanfaariominaisuuden ennemminkin johonkin julkiseen tilaan, esimerkiksi lentokentän vessaan. Mikä olisikaan hienompaa kuin musiikkikappaleen kajahdus tuotoksen tipahtaessa vastapuhdistettuun posliinipönttöön.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti